Pohdintoja maalla
Jos joku olisi minulta kysynyt 10-vuotta sitten, että missä ma näen itsesi 10-vuoden päästä, silloin olisin kuvittelin tulevaisuutta erilaiseksi kun nyt. Mä unelmoin muuttamisesta Englantiin, johonkin isoon kaupunkiin ja töiskentelusta isossa kansainvälisessa yrityksessä. Näköjään ei mennytkaan niin. Emme pysty suunnittelemaan elämä etukäteen, kun ikina emme tie miten meidän toiveet, unelmat, halut ja elämä muuttuu.
Ulkona vaunua työntäessä huomasin olevansa onnelinen. En olisi ikinä kuvitellut itsesi asuvansa Suomessa, saatti sitten kaupunkin ulkopuolella omassa talossa. Muistan, kun peruskoulussa käytiin koulumatkalla Helsingissä, käveltiin Aleksanterinkatua pitkin ja shopailtiin. Muistan, että käytiin H&Missä ja kaikki ostivat vaatteita. Ne olivat halvat, kauniit ja valikoima oli isompi, halusin päästä uudestaan sinne shoppailemaan. Nyt ei tule mieleen, milloin viimeksi kävin H&Missä.
Muistan sitä, kun puoliso vei mut kuusi vuotta sitten Aurinkolahden rannalle. Mä tykkäsin hirveesti, sen jälkeen unelmoin asuvansa Aurinkolahdessa. Ei mennyt pitkään, kun muutettiin Aurinkolahteen. Siellä oli ihana, ranta ja kuntoradat olivat lähellä, myös metro, kaupat ja keskustaankin ei ollut pitkä matka. Siellä oli ihana asua, mutta pikkuhilja tilanpuute ja meteli alkoi väsyttää. Silloin kun naapuri taas kello 2 yöllä kuunteli ABBA parhaita kappaleita niin, ettei kukaan pystynyt nukkumaan, päätettiin ettei tää ole meille.
Me kaivettiin oma rauha ja tilaa. Kun molemmat ollaan isomman osan elämästä asuttu omakotitalossa, sitten ei ollut vaikea päätös etsia itellekin sellanen.
Nyt kun viikon päästä tulee vuosi täyteen asuttua omassa kotissa, voinhan sanoa ettemme ole vuosia ollut niin onnellisia, rauhallisia ja tyytyväisia elämään kun nyt. Ollaan juuri siellä missä halutaan olla. Tällä pystymme näkemään itsesi myös 10, 20 ja 30 vuoden päästä.
Talossa on vielä paljon tehtävä. Remppa joudumme tekemään niin talon sisällä kun ulkopuolellakin, pihalla ei oo vielä oikestaan mitään ja jätevesiremppakin on kesken, mutta ei se haittaa. Me saadan asua omassa kodissa ja tehdä kaikkea pikkuhilja. Ei vauva-arjessa pystyy kukaan remppamaan koko taloa kerrallaan, jos ei voita lotossa. Ehkäpä viiden vuoden päästä saa sanoa, että talossa on remppa valmistunut ja sen jälkeen hoitaa vain piha pari vuotta. Tai sitten ei.
Ulkona kävellessä huomasin, että syksy on tullut. Puiden lehdet vaihtavat väriä. En ole vuosia pystynyt pysähtymään ja katsomaan, miten lehdet putoavat maahan. Tää on jotenkin niin rauohoittava ja kaunis. Välillä todellakin kannattaa pysähtyä katsomaan, silloin huomaat miten kaunis ympärillä on.
Ulkona vaunua työntäessä huomasin olevansa onnelinen. En olisi ikinä kuvitellut itsesi asuvansa Suomessa, saatti sitten kaupunkin ulkopuolella omassa talossa. Muistan, kun peruskoulussa käytiin koulumatkalla Helsingissä, käveltiin Aleksanterinkatua pitkin ja shopailtiin. Muistan, että käytiin H&Missä ja kaikki ostivat vaatteita. Ne olivat halvat, kauniit ja valikoima oli isompi, halusin päästä uudestaan sinne shoppailemaan. Nyt ei tule mieleen, milloin viimeksi kävin H&Missä.
Muistan sitä, kun puoliso vei mut kuusi vuotta sitten Aurinkolahden rannalle. Mä tykkäsin hirveesti, sen jälkeen unelmoin asuvansa Aurinkolahdessa. Ei mennyt pitkään, kun muutettiin Aurinkolahteen. Siellä oli ihana, ranta ja kuntoradat olivat lähellä, myös metro, kaupat ja keskustaankin ei ollut pitkä matka. Siellä oli ihana asua, mutta pikkuhilja tilanpuute ja meteli alkoi väsyttää. Silloin kun naapuri taas kello 2 yöllä kuunteli ABBA parhaita kappaleita niin, ettei kukaan pystynyt nukkumaan, päätettiin ettei tää ole meille.
Me kaivettiin oma rauha ja tilaa. Kun molemmat ollaan isomman osan elämästä asuttu omakotitalossa, sitten ei ollut vaikea päätös etsia itellekin sellanen.
Nyt kun viikon päästä tulee vuosi täyteen asuttua omassa kotissa, voinhan sanoa ettemme ole vuosia ollut niin onnellisia, rauhallisia ja tyytyväisia elämään kun nyt. Ollaan juuri siellä missä halutaan olla. Tällä pystymme näkemään itsesi myös 10, 20 ja 30 vuoden päästä.
Talossa on vielä paljon tehtävä. Remppa joudumme tekemään niin talon sisällä kun ulkopuolellakin, pihalla ei oo vielä oikestaan mitään ja jätevesiremppakin on kesken, mutta ei se haittaa. Me saadan asua omassa kodissa ja tehdä kaikkea pikkuhilja. Ei vauva-arjessa pystyy kukaan remppamaan koko taloa kerrallaan, jos ei voita lotossa. Ehkäpä viiden vuoden päästä saa sanoa, että talossa on remppa valmistunut ja sen jälkeen hoitaa vain piha pari vuotta. Tai sitten ei.
Ulkona kävellessä huomasin, että syksy on tullut. Puiden lehdet vaihtavat väriä. En ole vuosia pystynyt pysähtymään ja katsomaan, miten lehdet putoavat maahan. Tää on jotenkin niin rauohoittava ja kaunis. Välillä todellakin kannattaa pysähtyä katsomaan, silloin huomaat miten kaunis ympärillä on.
Kommentit
Lähetä kommentti